sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Kesäteatterikausi korkattu Linnateatterissa


Kuva: Otto-Ville Väätäinen
*Yhteistyössä Linnateatterin kanssa

 
Kesäteatterikausi on nyt korkattu Linnateatterin Haluatko mökkiläiseksi? -komedian* myötä. Kesäteatterinäyttämönä Linnateatterissa toimii iso ja täysin katettu teltta Linnateatterin sisäpihalla, joten pienet kesäiset sadekuurotkaan eivät pääse häiritsemään elämystä!

Kesäteatterin kanssa sopii hyvin yhteen grillimenu. Me söimme chili-hodaria ja coleslawta ja tätä annosta en voi kyllä missään nimessä suositella punaisen huulipunan kanssa. Ruoat varataan etukäteen ja, mikä parasta, sen myötä saa varatun pöytäpaikan. Muussa tapauksessahan paikat ovat numeroimattomat ja täytetään vapaasti. En kestäisi kesällä sellaista numeroimattomien paikkojen aiheuttamaa stressinpoikasta: Jos teatterille menee jo hyvissä ajoin, joutuu kyhjöttämään eturivissä ties kuinka kauan. Jos saapuu liian myöhään, joutuu takariviin tai, mikä pahinta, kaveriporukka tai pariskunta joutuu erotetuksi ja sijoitetuksi eri puolille teatteria. Entä mikä on aikaisin? Onko se kaksi tuntia ennen esityksen alkua? Tunti? Vartti? Entä jos kaikki muutkin ajattelevat samoin ja tulevat myös kaksi tuntia aiemmin? Huh huh, kylmä hikihän tässä nousee ihan hypoteettisesti ajatellessakin. Ensi kerralla se juuri ennen esitystä vapaita yksittäisiä paikkoja katseellaan epätoivoisesti hakenut nuoriparikin tietää, että ruoka kannattaa aina! Kuka sitä viitsisi muutenkaan kesäteatteria kuivin suin ja tyhjin vatsoin katsella? 



Itse esitys oli ehtaa Linnateatteria. Roope Lipastin käsikirjoittamassa ja Kari-Pekka Toivosen ohjaamassa kesäkomediassa näyttelevät Minna Kivelä, Valtteri Roiha ja monen roolin mies Arttu Kapulainen. Kun aivan tavallinen pariskunta voittaa Haluatko mökkiläiseksi? -ohjelmasta kesämökin käyttöönsä ja pyrkii kesän aikana remontoimaan mökin, laiturin, järjestämään synttärijuhlat, hilloamaan marjat, hoitamaan parisuhdettaan ja elämään sovussa mökkinaapureiden ja anopin kanssa, alkaa katsojilla olla naurussa pitelemistä.

Valtteri (mieheni siis, ei se näyttelijä) joutui tällä kertaa lähtemään teatteriesityksestä suoraan yövuoroon ja minä hakemaan lapsia hoidosta. Hauska teatteriesityshän on ihan parasta etkoilua pidemmällekin illanvietolle ja nyt, hyvä nuoriso, haluaisinkin hieman ravistella teitä! Meidän lisäksi (lasken meidät "nuorisoksi") tuona perjantai-iltana esitystä oli katsomassa vain kourallinen nuoria ihmisiä - se epätoivoinen istumapaikkoja katseellaan hamuileva pariskunta ja viereissessä pöydässä istuneet naiset (Toisella naisella oli muuten tosi hienot kengät! Ne oli ostettu Dinskosta. Nyt mullakin on jo samanlaiset! Kysyvä se ei tieltä eksy! Onneksi selvitin tämän asian, vaikka Valtteri pyörittelikin silmiään.). Kesäteatteri ei ole ikäihmisten etuoikeus, herttileijaa sentään! Meidän on pidettävä puoliamme, ettemme jää paitsi kaikesta kivasta! Mitä nuorempana aloittaa, sitä parempi! Seuraavaksi menen Hugon kanssa katsomaan Herra Hakkaraista

Kannattaa muuten tutustua Linnateatterin ohjelmistoon. Superhauskalta kuulostavia juttuja on tiedossa! Odotan innolla jo esimerkiksi tuota Paskan palvelun iltaa!

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Ihana suvi! / Finnish summer

Palasimme viikonloppuna Ranskasta lomareissulta. Niin kivaa kuin lomalla olikin, oli kotiinpaluu taas aivan ihanaa. Viikossa oli ehtinyt piha kasvaa puutarhaksi - syreenit kukkivat, pionit ovat tuplanneet vartensa, nurmikko yltää Alvarin polviin ja vehreyden keskellä on vaikea uskoa, että torille on vain 3 kilometriä matkaa. 

Kuluva viikko on vierähtänyt taas normaalin kaaoksen kaltaisesti. Rästitöitä pukkaa ovista ja ikkunoista, koti on katastrofin partaalla, kohta lapsemme mittainen nurmikko edelleen leikkaamatta, matkalaukku purkamatta, joku haluaisi tulla noutamaan Torissa myynnissä olevaa mattoa ja kaiken keskellä uudistamme vielä Inspiraation myymälää. Tänään ripustellessani pompomeja uuteen telineeseen, näin jo sieluni silmin, miten hieno ja tilava myymälästä tulee. Inspiraatiossa käyneet tietävät, että ei siellä nyt varsinaisesti mitään avaruudellista tilantuntua helposti saa aikaan, mutta aika lähelle jo päästään! Onneksi tällä viikolla on tiedossa paljon kaikkea kivaa, niin voin hyvillä mielin antaa matkalaukun odottaa ja keskittyä esimerkiksi tämän kesän ensimmäiseen kesäteatteriin Linnateatterissa ja Taste of Helsinkiin, johon voi muuten vielä voittaa liput täällä! Osallistumisaikaa on vielä huomiseen puoleenyöhön saakka!

Viime päivinä ei ole tehnyt yhtään mieli croissanttia, marmeladia tai patonkia. Pottumuusi ja lihamureke on ollut poikaa ja olemme litkineet pannu tolkulla vaaleapaahtoista kahvia ja syöneet Martta-tädin reseptillä valmistettua raparperipiirakkaa. Ranska oli meille hyvä, mutta Suomen ihana suvi yltää vähintään samaan tasoon!

Translation: Green is good.










perjantai 2. kesäkuuta 2017

Linnateatteri, tuo kipeiden vatsalihasten alkulähde

*Yhteistyössä Linnateatterin kanssa

Torstai 18.5.2017 jää historiankirjoihin päivänä, jolloin Turun keskustassa oli helvetillinen ruuhka. Samaan aikaan, kun minä matelin Puistokatua naama raivosta punaisena, aloitteli Linnateatterin teatterinjohtaja Kalle Lamberg blogitilaisuuden* kuulemma esittelemällä Linnateatterin ohjelmistoa. Koska minulla ja Kalle Lambergilla on viisi yhteistä Facebook-kaveria, olemme käytännössä lähes kavereita itsekin ja hän toivottavasti voinee antaa minulle anteeksi pienen myöhästymisen. Onneksi tämä vahinko on korjattavissa myös siten, että käyn katsomassa kaikki Linnateatterin esitykset. Tulevatpahan tutuiksi!


Emmi Gröhnin ja Otto-Ville Väätäisen tekemä promokuva

Ensimmäisenä kalenteriin merkataan hulvattomalta kuulostava Haluatko mökkiläiseksi -kesäteatteriesitys. Roope Lipastin käsikirjoittamassa ja Kari-Pekka Toivosen ohjaamassa kesäkomediassa Kososen pariskunta voittaa Haluatko mökkiläiseksi -ohjelmasta palan suomalaista kesäidylliä ja mökillä laitetaan kuntoon räystäät, julkisivu, laituri ja parisuhde, järjestetään pihajuhlat, hillotaan marjat ja ongitaan valas - kaikki yhdessä kesässä. Koska kyseessä on kesäkomedia, pitää se tietysti esittää Linnateatterin pihanäyttämöllä ja kruunata grilliruualla ja oluella!

Yllätyin, miten monen bloggaajan kuulin sanovat, ettei ollut aiemmin syönyt Linnateatterissa. Linnateatterin 3. kerroksen Teatteriravintolan ensiluokkaiset tarjoilut ovat kyllä piste koko teatteri-illan iin päälle. Teatteriravintolassa olemme palaveeranneet esimerkiksi Konstaapelien Iloiset Rouvat -yhdistyksen kesken isolla porukalla! Ilta Linnateatterissa todisti taas jälleen kerran sen, että täydelliseen iltaan ei tarvita "kuin" hyvää ruokaa ja hauskaa ohjelmaa! Me saimme täysin vatsoin nauttia Jukka K.:n ja Miss Divetin, eli Marko Vainion dragshowsta. En ole kyseisiä "neitokaisia" aiemmin nähnyt ja jos suoraan sanon, niin odotukset eivät olleet korkealla. "Jaahas, miehillä mekot päällä. No haa haa, mitä sitten?". Show oli kuitenkin aivan äärettömän hauska ja nyt häpeän sitä edeltäneitä junttimaisia ajatuksiani.








Linnateatterin ohjelmistossa on paljon sitä takuuvarmaa nauruhermoja kutkuttelevaa komediaa, mutta myös esityksiä lapsille. Suunnittelimme Hugon kanssa menevämme katsomaan Herra Hakkaraista. Se on suunnattu yli 3-vuotiaille ja kestää 40 minuuttia, eli olisi juuri passeli ensimmäiseksi teatterikokemukseksi! Loppuvuodesta on tulossa teatterintäytteinen!

tiistai 30. toukokuuta 2017

Samppanjaillallinen ravintola Ludussa + lippuarvonta Taste of Helsinkiin! / Love in my tummy



Kaupallinen yhteistyö: Ravintola Ludu ja Taste of Helsinki

Yksi- ja kolmevuotiaan lapsen kanssa ei tule ihan joka viikko käytyä viiden ruokalajin samppanjaillallisella ja ehkä tästä syystä Ravintola Ludu oli minulle uusi tuttavuus. Olen autuaan tietämättömänä kävellyt Turussa Linnankadulla sijaitsevan onneni ohi, kunnes eräänä keväisenä perjantaina pääsin yhteistyön merkeissä maistamaan miltä taivas maistuu samppanjalla kurluteltuna. Mies ja lapset tiputtivat minut kyydistä Linnankadulla ja ajoivat kotiin syömään eilen wokattua soijapala-nuudeliwokkia uudelleenlämmitettynä. Olin vähän pahoillani heidän puolestaan, mutta fiilis unohtui onneksi samppanjan myötä melko nopeasti! Illallisseurana minulla oli Tuula's life -blogin Tuula. Tuula osasi käyttäytyä tosi fiksusti koko illallisen ajan - hän ei heitellyt ruokaa päälleen vahingossa saati tahallaan, söi mukisematta ja tyytyväisenä lautasensa tyhjäksi, ei kiekunut ja huutanut, kiitti kohteliaasti eikä ollut moksiskaan, vaikka Ludussa ei ollutkaan leikkipaikkaa. Aika virkistävää! Kiitos seurasta Tuula!

Ludu on yksi Taste of Helsinkiin osallistuvista huippuravintoloista. Taste of Helsinki on "ainutlaatuisen kulinaristisen elämyksen tarjoava gourmetfestivaali", eli "picnic with a difference", joka "ylpeänä esittelee Suomen parhaimpia ravintoloita ja keittiömestareita". Tapahtumaan ostetaan "markkoja", joilla voi sitten ostaa ruokaa. Esimerkiksi Ludun jälkkäri -  valkosuklaacremeux, mallascrumblea, koivunmahlavaahtoa ja suolaheinäjäätelöä - maksaa 6 markkaa. Markkojen avulla ravintolat välttyvät rahan kanssa pelaamiselta ja voivat keskittyä siihen tärkeimpään.

Taste of Helsinki kuulostaa aivan mahtavalta tapahtumalta - Hyvää ruokaa ja juomaa jota voi ostaa nostalgisella leikkirahalla ja kesäinen ja aurinkoinen Helsinki (Vuonna 2016 kesäkuu oli sateisin sitten sademittausten aloittamisen vuonna 1845, joten millä todennäköisyydellä muka juuri tänä vuonna Taste of Helsingin aikana voisi sataa?! No pienellä, hyvin pienellä.). Siis minkä ihmeen takia en ole aiemmin ollut siellä? Ei sinne Helsinkiin nyt NIIN PITKÄ matka ole! On sitä kauampanakin käyty ja hyvän ruuan takia kannattaa kyllä surutta matkustaa pidempiäkin matkoja. No, tänä vuonna virhe tulee ehdottomasti korjattua.




Ludussa oli kiva sisustus. Ravintoloitsija Joonas Sippo kertoi meille vähän rakennuksen historiasta ja ajatuksistaan ravintolansa sisustamiseen liittyen. Suunnittelin ensin kertovani noista ajatuksista tässä postauksessakin vähän tarkemmin ja mainitsevani esimerkiksi sen, että baaritiskinä ravintolassa on flyygeli, mutta maistettuani alkupalaa unohdin kaiken muun. Joku tehdas siinä ilmeisesti on aiemmin toiminut... Oliko se lääketehdas... Ei kun hei, nyt muistan, ehkä maalitehdas? Ihan sama. Sisustuksella ei kyllä ole mitään väliä, jos ruoka on noin taivaallisen hyvää. Toinen ensiluokkainen asia Ludussa oli palvelu. Ravintoloitsija ja kokit pyörivät asiakkaiden joukossa ja ilmapiiri oli tosi olohuonemainen. En yhtään ihmettele, että ovi kävi tiuhaan ja paikka täyttyi nälkäisistä viikonlopunaloittajista.

Illan aikana meille tarjoiltiin sekä Taste of Helsingissä mukana olevia makuja että muita herkkuja. Pääset tutustumaan Taste of Helsingissä mukana olevien ravintoloiden menuihin täältä. Alkupalaksi söimme fenkoligraavattua siikaa, rapuvanukasta, fenkoli-kurkkusalaattia ja bouillabaissemajoneesia. Alkupala asetti riman niin korkealle, että ajattelin mielessäni viiden ruokalajin joukkoon mahtuvan myös jonkun notkahduksen, mutta ei, sitä ei ikinä tullut. Alkupala oli täydellinen ja toinen toistaan seuraavat annokset silti aina edellistä parempia.






Graavatun siian jälkeen söimme 24 tuntia kylmäsavustettua häränfileetä, juuriselleripyreetä, pikkelöityä varsiselleriä ja viskivinaigrettea. Sitten vuorossa oli paistettua kalaa, kylmäsavulohiwallenberg, omena-kukkakaalisalaattia ja tummaa sitruunalientä. Varsinaisena pääruokana meille tarjottiin Meri-Lapin karitsanulkofileetä, karitsarilletteä, voipapupyreetä ja hapankaalikastiketta.








Illallisen kruunuksi saimme maitosuklaapannacottaa, mokka-suklaakastiketta, pekaanipähkinää, kirsikkaa ja banaanijäätelöä. Jotain Ludun tasosta kertoo se, että en erityisesti pidä pähkinöistä, kirsikoista ja banaanista, mutta jälkiruoka oli silti parasta mitä olen ikinä syönyt - kuin pala taivasta, kesää ja ensirakkautta samalla lautasella, juuri sopivassa suhteessa. Miksi, oi miksi, kaikki hyvä loppuu aikanaan? Jos olisin juonut yhdenkin lasillisen shampanjaa lisää, minun olisi ollut todella vaikea vastustaa kiusausta nuolla lautanen puhtaaksi. "Ihan sama mitä muut ajattelevat! Tämä on minun, banaanijäätelön ja suklaapannacotan välinen asia!"




Nyt juuri SINULLA on mahdollisuus voittaa sisäänpääsyliput (2 kpl) Taste of Helsinkiin, joka järjestetään Helsingissä, Kansalaistorin puistossa 15.-18.6. Kommentoimalla tätä postausta olet mukana arvonnassa. Mielivaltaisena bloggaajana päätin, että arvonta päättyy 14.6. klo 00.00! Taste of Helsingissä nähdään!

Oletko aiemmin käynyt Taste of Helsinki -tapahtumassa? Suosittelisitko? Entä miltä näyttävät Ludun annokset? Maistuisiko?

Translation: It's like heaven on a plate.

lauantai 20. toukokuuta 2017

Kesäpäivä Kuuvannokassa / And then came summer



* Kahvittelut tarjosi Villa Kuuva

Tänään oli kesän ensimmäinen päivä - ei kevätpäivä, vaan kesän ensimmäinen päivä. Kyllä se näin oli. Ihanan kotikaupunkimme Turun kylpiessä auringonsäteissä, vetäisimme poitsuille hellehatut päähän ja aloitimme päivän tutustumalla kaikkien muiden turkulaisten tavoin Turun Sanomista ja tv:stäkin tuttuun Littoistenjärven uimarantaan, tuohon polyalumiinikloridikäsiteltyyn Suomen Välimereen, joka on kuhissut särkikaloja ja sinilevää, mutta hohtaa nyt turkoosina kuin mikäkin Välimeren poukama.

Päivä jatkui järveltä merelle. Olin saanut kutsun kahvila Villa Kuuvaan Ruissaloon torstaiksi, mutta en valitettavasti päässyt tuolloin paikalle. Päätimme korjata virheen tänään koko perheen voimin. "Menimme ensin Kuuvannokkaan pienelle piknikille", eli raahasimme hiestä märkinä lapsia rattaissa/reppuselässä/niskassa ja ihmettelimme koko matkan, että miten helvetin pitkä matka sinne niemennokkaan oikein onkaan, pääsimme lopulta perille, söimme banaanit samalla kun estelimme juuri kävelemään oppinutta Alvaria kävelemästä kalliolta suin päin suoraan surman suuhun ja kymmenen minuutin päästä laahasimme mukulat takaisin parkkipaikalle, jotta pääsisimme vihdoin kahvittelemaan.

Ihanan pienen piknikkimme jälkeen kahvi tosiaan maistui, eikä Villa Kuuvan kesäkahvilan kahvi ja raparperipiirakka vanilijakastikkeella* voi näissä maisemissa maistua muulta kuin taivaalliselta! Ah, mikä miljöö ja tunnelma! Aurinko porotti, jonkun koira uiskenteli meressä, isompi lapsi juoksenteli ja kompuroi ympäriinsä niin että housuihin tuli reikiä, pienempi pureskeli pikkukiviä niillä muutamalla hampaalla mitä sattuu suussa olemaan ja juustokakku hävisi lautaselta aivan liian nopeasti, vaikka kuinka yritin ottaa minikokoisia paloja. Kotimatkalla tuntui kuin olisimme olleet pidemmälläkin lomalla.










maanantai 15. toukokuuta 2017

Banaanikakku 6 minuutissa ja 47 sekunnissa




Olen jakanut blogissa aiemminkin tämän superhelpon banaanikakun ohjeen, mutta teen sen nyt vielä uudestaan kellotettuani tekemiseen kuluvan aktiivisen ajan. Menin väittämään kaverilleni, että tämän tekemisessä ei mene kuin kaksi minuuttia ja hän oli aistivinaan pientä liioittelun makua. No kieltämättä hiukan tuli liioiteltua, sillä 6 minuuttia ja 47 sekuntia siihen oikeasti meni (+ uunitus). Olisin ehkä pystynyt pusertamaan taikinan kasaan viidessäkin minuutissa, mutta koska pienet apurit olivat viime kerralla auttaneet kauppakassien tyhjentämisessä, oli leivinjauhe väärässä kaapissa ja sen etsiskelyssä valui sekunteja hukkaan.

Parhaimmillaan tämä kakku olisi ehkä porkkanakakkumaisen kuorrutteen kanssa, mutta koska yksi tämän kakkusen parhaita puolia on nimenomaan se, että jos sinulla on banaania, sinulla on luultavasti kaikki muutkin tarvittavat aineet, jätin kakun näin "luonnontilaan" ja ripottelin päälle vain hiukan tomusokeria (Kuvan ottamisen jälkeen lisäsin sitä AIVAN SAIRAASTI lisää.). Kuorrute vaatisi kuitenkin esimerkiksi tuorejuustoa ja sitä ei ainakaan meillä aina kaapissa ole.

Tämän kakun avulla pääsee helposti eroon pilkullisista banaaneista ja melkein mistä tahansa kaappiin jääneestä kosteasta, sillä tähän voi laittaa esimerkiksi kahvia, maitoa, kermaviiliä, maitorahkaa, creme fraichea tai piimää.




Yhden kulhon banaanikakku

2 1/2 dl vehnäjauhoja
2 1/2 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
2 tl vanilijasokeria
1 tl ruokasoodaa
2 kananmunaa
150 g voita tai margariinia sulatettuna
2 banaania muussattuna
8 rkl kermaa, vanilijakastiketta, maitoa, kahvia, maitorahkaa, piimää, tms.

Sekoita aineet keskenään, kaada voideltuun tai vuokaspraylla suihkutettuun kakkuvuokaan ja paista 200 asteessa kypsäksi, vuoan koosta riippuen n. puoli tuntia. Testaa kypsyyttä puutikulla. Kun kakun pinta on tummahko ja taikinaa ei enää tartu tikkuun, kakku on kypsä. Kumoa jäähtyneenä ja ripottele päälle reilusti tomusokeria.



sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Helvetissä on erityinen paikka niille perheenisille, jotka eivät huomioi puolisoaan äitienpäivänä

Helvetissä on ihan oma erityinen ja tulikivenkatkuinen paikkansa niille perheenisille, jotka eivät huomioi puolisoaan, lapsensa/lastensa äitiä, äitienpäivänä. Samoihin liekkeihin heitetään myös ne äidit, jotka eivät noteeraa puolisoaan isänpäivänä, koska "ei se nyt mun isä tai äiti ole". Onhan tuo perustelu kieltämättä järkeenkäypä. Olisihan se nyt myös aivan naurettavan typerää antaa esimerkiksi joululahjoja, sillä "enhän mä nyt mikään joulupukki sentään ole". Kuka idiootti sitä menisi esimerkiksi kenenkään ristiäisiin, koska "eihän se nyt mun lapsi ole". Pääsiäinen - pyh, enhän mä nyt mikään Jeesus sentään ole. 

Äitienpäivä ei ole pelkästään äitien hemmottelua ja lahjomista, vaan noina päivinä luodaan muistoja myös lapsille - muistoja siitä, kuinka he ovat halunneet ilahduttaa itselleen tärkeää ihmistä ja siitä, miten he ovat onnistuneet yllättämään jo toista tuntia sängyssä hereillä makoilevan ja kahvia odottelevan rakkaan ihmisen. Näinä päivinä opetetaan ottamaan muita huomioon. Se 3-vuotias kaipaa opetusta ja tukea vielä monessa muussakin asiassa, niin myös tässä. 



Minä olen saanut tänäänkin tuntea ääretöntä kiitollisuutta omista rakkaista kultaakin kalliimmista lapsistani, äidistäni, jota ilman olisin vain suutani tyhjyyteen aukova linnunpoika, anopistani, joka on upea äiti ja isoäiti, sekä omasta isoäidistäni, joka kruunaa tämän upean äitien joukon. Olen saanut itkeä salaa suihkussa kiitollisena siitä, että näiden äitien lisäksi elämässäni on upeita miehiä, jotka mahdollistavat näiden ihanien muistojen syntymisen minulle ja lapsilleni. 



Tein eilen blogille omat Facebook-sivut. Linnunpoikana soitin tietysti heti omalle äidilleni kertoakseni asiasta. "Kyllä tämä on mennyt ihan älyttömäksi tämä touhu." Että semmosta. Äiti se antaa aina rehellistä palautetta! Käykäähän tykkäämässä silti, vaikka onhan tämä nyt ihan älytöntä!