tiistai 2. toukokuuta 2017

Vierailulla: Turun taidemuseo / Visiting Turku Art Museum (with kids)




Viimekertaisesta vierailustani Turun taidemuseoon on HÄ-VET-TÄ-VÄN kauan aikaa. Siis ihan oikeasti. Olen ollut siellä viimeksi varmaan joskus kolmannella luokalla luokkaretkellä (Suuret kiitokset kulttuurikasvatuksesta Nousiaisten Kirkonpiirin ala-asteelle!). En todellakaan ole mikään kovin intohimoinen taiteen ystävä ja olinkin tosi yllättynyt, kun Turun taidemuseossa oli niin paljon porukkaa. Siis herttileijaa, keskellä tavallista lauantaita! Keitä nämä ihmiset oikein ovat, ihmettelin ja pyörittelin sisäisiä silmiäni. Kenellä on aikaa täällä vietellä viikonloppua ja kävellä rauhallisesti ihan muina miehinä ja naisina tauluja katsellen? Tai no, olimmehan mekin siellä, mutta se vaatikin viikon etukäteissuunnittelun, kieltäytymisen työvuoronvaihdosta, pikaisen lähdön töistä, skipatun lounaan ja välipalan, avoimen mielen, uhkailua, lahjontaa, pitkää pinnaa ja aika paljon ripeämpiä askeleita kuin muilla museovierailla. 

Kuten mainitsin, en itse ole intohimoinen taiteen ystävä, mutta koska lapsistamme tulee kultturelleja maailmankansalaisia (Vaikka väkisin!), on perehdyttäminen aloitettava nuorella iällä. Valtteri oli etsinyt lapsille kuivausrummusta valmiiksi suhteellisen siistit vaatteet, joihin en joutunut kovin paljoa puuttumaan. Vain Alvarille suunnitellut liian isot ja muutenkin vähän hassut farkut kehoitin ystävällissävytteisesti vaihtamaan sopivan kokoisiin kangashousuihin. Kiireessä en huomannet, että hänelle oli myös puettu sukat, joissa on vaaleanpunainen poron pää (!? Joku tuliainen Pohjois-Norjasta... Kiitti mamma ja pappa!). Ne eivät varsinaisesti huokuneet sivistystä ja korkeakulttuuria, mutta kuten sanottu, huomasin virheen vasta taidemuseossa, joten niillä mentiin.

Matkalla tiedustelin Hugolta ennakko-odotuksia. Mitä hän odottaa näkevänsä taidemuseossa? Entä mitäköhän kaikkea siellä on? "Toivottavasti herkkuja, sillä RAKASTAN herkkuja. Ja myös autoja." En pystynyt lupaamaan, että toiveet täysin toteutuvat, sillä netin mukaan taidemuseossa on esimerkiksi Suomen kansainvälisesti tunnetuimpiin valokuvataitelijoihin kuuluvan Elina Brotheruksen valokuvanäyttely, jossa käsitellään subjektiivisia kokemuksia, rakkauden läsnä- ja poissaoloa sekä muotoon liittyviä kysymyksiä, ihmishahmon ja maiseman välistä suhdetta ja taiteilijan malliinsa kohdistamaa katsetta. Painotin, että olemme liikkeellä "avoimin mielin". 


Taidemuseossa meidät otettiin lämpimästi vastaan. Lipunmyyjä taisi huomata, että viime kerrasta saattaa olla pikkuisen aikaa, koska hän ystävällisesti ohjeisti mistä löytyy hissi ja minne voisimme jättää takkeja naulaan ja toivotti myös lapset tervetulleiksi. Myös näyttelyihin saa kuulemma mennä rattailla. No voi ihanko totta, sehän onkin tosi kiva, sillä lapsemme ei osaa kävellä. Onko rattaiden käyttö jossain muissa museoissa kiellettyä?! Onko muualla kielletty myös esimerkiksi kengät ja pyörätuolit? Sisäinen lapsivihanvastustajani meinasi vähän nostaa päätään, mutta hillitsin itseni.

Luojalle kiitos alle 16 -vuotiaiden vapaasta sisäänpääsystä. Näyttelyihin ei sattuneesta syystä ollut mahdollisuutta kovin intensiivisesti paneutua, joten tutustuminen jäi melko pintapuoliseksi ja lasten sisäänpääsymaksu olisi silkkaa riistoa. Näillä hinnoilla tulemme varmasti menemään taidemuseoon myös uudestaan. Ja hyvä niin, sillä tällä kertaa olimme jatkamassa matkaa mummin kahvipöytään ja meidän täytyi jättää väliin kahvittelu Café Victorissa. Se oli sääli, sillä kahvila näytti kutsuvalta ja lämminhenkiseltä. Vitriini pursui toinen toistaan herkullisemman näköisiä leivoksia ja muut kulttuurinnälkäiset hymyilivät leppoisasti ja hyväksyvästi croissantinmurusia suupielissään. "Maistuisiko kahvi? Ottakaahan nyt! Täällä me olemme kaikki yhtä suurta ylevää kultturellia perhettä!", kuulin mielessäni. Vitsit, että otti päähän!



Brotheruksen valokuvanäyttelyn lisäksi esillä on kokoelmanäyttely Toteutuneita unelmia ja toteutumattomia, joka esittelee Turun Taideyhdistyksen ensimmäisen intendentin, maisemamaalari Victor Westerholmin aikana tehtyjä hankintoja ja vastaanotettuja lahjoituksia. Tuo vajaa sata teosta käsittävä näyttely on esillä koko Suomen itsenäisyyden juhlavuoden 2017. Turun taidemuseo esittelee vuosittain myös yhden Turun Taideakatemiasta valmistuvan opinnäytetyönäyttelyn. Tänä vuonna vuorossa on Jussi Haro, jonka näyttely Rekonstruktio koostuu kolmesta teoksesta, jotka on tehty julkisista tiloista kerätyistä materiaaleista: murretuista pyöränlukoista, tyhjistä energiajuomatölkeistä ja äärioikeiston propagandatarroista.

Hugon mukaan taidemuseossa kannattaa tsekata ainakin Brotherukseen parhaimmistoon kuuluvat teokset, eli ne, joissa joku syö ja nukkuu. Toteutuneita unelmia ja toteutumattomia -näyttelyn puhuttelevimpia tauluja ovat ne, joissa on vene, puu tai meri. Ja niin, niitä autoja museossa ei odotuksista huolimatta näkynyt, mutta lähimmäksi pääsi Jussi Haro litistetyistä juomatölkeistä tehdyllä mopollaan. Go check it out!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti