sunnuntai 13. elokuuta 2017

Jokavuotinen perinteemme: Taste of Helsinki



*Yhteistyössä Taste of Helsinki -tapahtuman kanssa

Pääsin blogin kautta mahtavalle samppanjaillalliselle Luduun ja sen jälkeen vielä Taste of Helsinki -tapahtumaan Helsinkiin*. Taste of Helsinki on "ainutlaatuisen kulinaristisen elämyksen tarjoava gourmetfestivaali", joka "ylpeänä esittelee Suomen parhaimpia ravintoloita ja keittiömestareita". Tapahtuma järjestettiin jo kesäkuussa, mutta koska sitä hehkutettiin tuolloin tuutin täydeltä joka blogissa, ajattelin pyrkiä välttämään Taste of Helsinki -ähkyä ja hidastelin postauksen kanssa tarkoituksellisesti. Sittemmin kesä vei mennessään, mutta hei, parempi myöhään kuin ei ollenkaan, eikö?

Taste of Helsingissä annokset olivat pieniä ja ravintolahintoihin verrattuna edukkaita. Kiertävät rahanvaihtajat vaihtavat euroja "markoiksi" ja maksu hoituu noilla muovisilla killingeillä. Ravintolat välttyvät tuolloin rahan kanssa vekslaamiselta ja ruokailijoista tuntuu kuin mikään ei maksaisi mitään!



Yleensä pidän positiivisena asiana sitä, että lapsemme ovat kaikkiruokaisia ja syövät suurella ruokahalulla, mutta hiukan teki kipeää, kun esimerkiksi ravintola Shelterin 24 tuntia haudutettua karitsankylkeä, pikkelöityä keltavahveroa ja savustettua jogurttia sisältävä annos hävisi 1 -vuotiaan kitusiin hiekanlusikoimisen lomassa muutamassa minuutissa. No, taskut olivat onneksi vielä pullollaan leikkirahaa, joten ei muuta kuin surutta seuraavan annoksen kimppuun! Ihan jokaisen ravintolan antimia emme ajan- ja lasten kärsivällisyyden puutteen takia maistaneet, mutta aika hyvän käsityksen tasosta silti sai!

Tuo gourmetfestivaali oli yllättävän lapsiystävällinen. Harvoin (EI KOSKAAN!) sitä tulee mentyä upeisiin ravintoloihin syömään usean ruokalajin samppanjaillallista lasten kanssa, mutta Taste of Helsingissä pääsi maistelemaan ravintolaparhaimmiston parhaimmistoa ja koska kyseessä on ulkotapahtuma, voivat lapset herkuttelun ja hiekanlusikoimisen lomassa myös esimerkiksi kaivaa maahanhautautuneita tupakantumppeja omaksi ja muiden iloksi. Olin niin ylpeä jälkikasvustamme, kun viereisellä sohvalla istuskeleva pariskunta sanoi ihaillen ja ehkä vähän myös kadehtien, että he eivät kuuna päivänä olisi voineet tuoda omaa 3-vuotiastaan sinne! Vaihdoimme äkkiä paikkaa, ennen kuin helvetti pääsi irti ja jätimme heidät poloiset siihen käsitykseen, että kullannuppumme ovat AINA sellaisia kuin tuon historiankirjoihin jääneen vartin ajan. 




Ennen Ruisrockia radiossa soi mainos, jossa Ruisrockiin meneminen yhdessä oli erään tyttökaksikon "jokavuotinen perinne". Tytöt olivat tavanneet Ruisrockissa vuonna 2015 ja olivat sittemmin käyneet siellä joka vuosi - toisin sanoen siis kerran, vuonna 2016. Tuosta mainoksesta intoutuneena minäkin sanoisin, että Taste of Helsinki -tapahtuma on meidän perheen jokavuotinen perinne. Tosin voisi tuon perinteikkään tapahtuman antimia joskus nautiskella ihan aikuisten keskenkin, kaveriporukalla, ja jatkaa iltaa kaupungilla! Ehkä jo ensi vuonna?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti